Islannin jälkeen Kalifornian +25 on tuntunut suorastaan tropiikilta. Yllättävän paljon on kymmenessä päivässä kerenny tehä. Meikän majottaja tuli ystävällisesti hakemaan Los Angelesin lentokentältä ja ensimmäiset yöt meniki Santa Monicassa. Tehtiin upea vaellus Malibun kukkuloilla ja voin sanoa, että vettä ois saanu olla vielä toinenki litra. Alempana kuvia epälineaarisessa järjestyksessä Los Anglesista, Santa Monicasta, Venice Beachiltä, San Diegosta, Anaheimistä ja Crystal Covelta.
Santa Monica Pier huokui upeaa tunnelmaa. Paljon ihmisia, katusoittajia, jotka oikeasti osasivat musisoida ja upeat näkymät Santa Monica Beacille sekä Venice Beachille.
Ensimmäinen sohvasurffauksen kautta mulle majotuksen antanu oli Kristi. Minun kans samanikänen oikeen mukava tyttö, jonka kans käytiin vaeltamassa kahdessa eri paikkaa Malibussa. Ensimmäinen oli noin 11 kilometria pitkä ja aikaa paahtavassa helteessä vuorten korkeimmalle kohtaan ja takaisin meni noin kolme ja puoli tuntia. On hienoa, että täälläkin pääsi vain puolen tunnin ajomatkan jälkeen keskelle luontoa. Toinen vaellus oli helppo parin kilometrin kävely pienelle vesiputoukselle, joka oli melko olematon johtuen sateiden puutteesta.
Käytiin Kristin, Samin ja Chrisin kanssa Street Food Cinema - tapahtumassa.Los Angelesin Yliopiston viereinen puisto oli muuntunut valtavaksi piknikalueeksi, jonka etuosassa oli suuri valkokangas. Tapahtumaan sai tuoda omat ruuat ja juomat, mutta kulinaristit pääsivät nauttimaan rekka-autoissa kokatuista herkuista. Tarjolla oli meksiloista, kreikkalaista ja ties mitä muuta. Illan elokuvana oli Rocky Horror Picture Show. Mistään tavallisesta esityksestä ei ollut kyse. Elokuvan aikana yleisön joukossa kiersi RHPS:n teatteriversion näyttelijöitä puketuina esittämikseen hahmoiksi ja katsojat saivat osallistua esimerkiksi yhdessä kohtauksessa tanssimalla mukana.
San Diego oli paikka, josta todella pidin. Toimiva ja halpa julkinen liikenne, järkevästi suunniteltu keskusta, jossa oli helppo navigoida, upea vanha kaupunki ja Balboa Park tekivät paikasta viihtyisän.
San Diegon eläintarhassa jääkarhuki tuntu nauttivan lämmöstä. Tais vaan joku typerä mummo koputella niin lujasti lasiin, että raasu karhu heräs päiväunilta.Tarhaa kierrellessä tuli välillä haikea fiilis, ku meän "iloksi" on laitettu eläimiä karsinoihin. Toisaalta kovasti tuntuivat tuovan puiston puolesta esille erinäisiä projekteja, joilla pyritään säilyttämään uhanalaisia eläimiä niiden luonnollisissa elinympäristössä.
Tää kaveri otti kyllä pelottavan katsekontaktin. En ois halunnu olla häkin toisella puolella.Onneksi nykyään nuo aidat on niin korkeita, ettei ihan helposti pääse hyppään toiselle puolelle.
Balboa Park on yks San Diegon hienoimmista paikoista. Puistossa oli muun muassa Espanjalainen kylä, useita museoita, konserttiaukio, upeita rakennuksia ja lukuisia värikkäitä kukkia sekä kasveja.
San Diegossa Ocean Beachillä.
Anaheimissä sain kokea upeaa vieraanvaraisuutta majoittuessani American Airlinesin entisen työntekijän, Ronnien luona. Pari vuotta aiemmin hän oli alkanut nopealla tahdilla menettämään näkökykyään diabeteksesta johtuen ja pystyi enää havaitsemaan vain esineiden ja ihmisten muodot. Autoin Ronia pienissa arjen askareissa: Vastasin hänelle tulleisiin majoituspyyntöihin couchsurfing.org - sivustolla, kastelin ulkona olevat kukat ja maksoin muutaman laskun netin välityksellä. Joka aamu Ron oli kattanut maittavan aamiaisen ja oli muutenkin maailman ystävällisin ja vieraanvaraisin ihminen. Pohdin ennen Anaheimiin menoa, etta raskinko tuhlata 90 dollaria Disneylandiin. Pohdintaann tuli kuitenkin miellyttävä lopputulos. Ronin luona ennen minua majoittui Virolainen Kadri ja hänen tyttärensä Elisabeth. Molemmat olivat olleet jo kaksi päivää Disney Landissa, kun Elisabeth ilmotti äitillensä, ettei tahdo enää mennä sinne kolmanneksi päivaksi. Kadri tarjos sitten lippunsa mulle ja seuraavana päivänä lähin testaan, jospa ne päästäis puistoon sisään. Nehän päästi. Olin Disneylandissa ilmaiseksi ja olo oli kuin pienella ylikierroksilla käyvällä lapsella.
Ron (mustahattuinen herrasmies) ystävineen ennen upeaa Hollywood Bowlin avajaiskonserttia.
Facebookissa olin saanut Kristila kutsun lähteä hänen ja kavereittensa kanssa Ocean Coveen rannalle. Ranta oli upea (toisaalta ei se muuta voinu ollakkaan ku parkkeerausmaksu oli melkosta riistoa). Sain kokkeilla ekaa kertaa elämässäni surffausta. En vielä päässy seisoon laudan päälle, mutta jospa vaikka Fidzillä ottais sitten tunteja. Sain kokea aaltojen voiman, kun kaaduin ja painuin suoraan pohjaan. En osannut ajatella muuta kuin pään suojaamista. Kun pääsin pintaan huomasin, etta kyynärpää vuosi verta. Ei onneksi tarvinu ees tikata. Kerrassaan hupaisia päiva!
Tänään suuntaan Newport Beachille. Fiilistelymusiikkia kaikille O.C. faneille olkaa hyvä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti