Rovaniemen tunnelmia

Oon nyt ollu puoltoista kuukautta kotikaupungissa reissun jälkeen. Paljon on muuttunut, mutta en ole ollut koskaan näin onnellinen. Tätä kirjoittaessa vieressäni tuhisee vajaa viisikiloinen maailman ihanin poika, joka saa nimen lauantaina. En muista, milloin olisin nauranut ja hymyillyt yhtä paljon kuin viime viikkoina. Wuhuu, saatiin muuten Jennan ja pojan kanssa asunto kohta valmistuvasta kerrostalosta ja kuun lopussa päästään muuttaan!

Ainakin ensi kesään ast blogin nimeksi vois vaihtaa "Janne Goes Around Lapland". Käytiin viime lauantaina parin kaverin, Timon ja Antin kans Levillä alamäkifillaroimassa. Selvittiin päivän urakasta muutamalla säikähyksellä sekä pienellä niskakivulla.

Mökillekki ennätettiin koko perheen voimin ja siellä Pepeki sai olla elementissään ku ei tarttenu missään hihnassa kulkea vaan täysin vapaana. Melko hyvin suostu kaveri poseeraamaan.

Sera on ollu kyllä aina melkonen linssilude. Vaikka välillä tuntuu, että ei oo enää askel ihan niin ripeä ku nuorempana niin silti nää jakso Pepen kans touhututa.

Kännykällä piti nappasta kuva ku en oo ennen pysähtyny kattomaan Rovaniemeä tältä rannalta.

Jenna opetti Pepen uimaan. Kovasti tykkäs, vaikka joku vois todeta tuota "veteen siitä" metodia pakottamiseksi.

Toivottavasti kesää on vielä jäljellä, vaikka Lapin Kansassa mainittiin viime yönä olleen jo joissakin paikoin Lappia elohopea  pakkasen puolella.