Kalifornian aurinkoa

Islannin jälkeen Kalifornian +25 on tuntunut suorastaan tropiikilta. Yllättävän paljon on kymmenessä päivässä kerenny tehä. Meikän majottaja tuli ystävällisesti hakemaan Los Angelesin lentokentältä ja ensimmäiset yöt meniki Santa Monicassa. Tehtiin upea vaellus Malibun kukkuloilla ja voin sanoa, että vettä ois saanu olla vielä toinenki litra. Alempana kuvia epälineaarisessa järjestyksessä Los Anglesista, Santa Monicasta, Venice Beachiltä, San Diegosta, Anaheimistä ja Crystal Covelta.

Pelasin silloin aikoinaan nuoruudessani Tony Hawk Pro Skater - pelejä pleikkarilla ja sillon tuli jo semmonen fiilis, että Venice Beachille on pakko päästä skeittaan. En skeitannu nyt kymmenen vuotta myöhemmin, mutta kovasti kattelin ku lähes ammattilaiset rullaili menemään. Venice Beach oli kuitenkin hyvin hämmentäva paikka. Hippejä, pummeja,"lääke"kannabista kaupustelevia tohtoreita, taiteilijoita, skeittaajia ja rikkaiden ihmisten asuntoja.

 Santa Monica Pier huokui upeaa tunnelmaa. Paljon ihmisia, katusoittajia, jotka oikeasti osasivat musisoida ja upeat näkymät Santa Monica Beacille sekä Venice Beachille.

Ensimmäinen sohvasurffauksen kautta mulle majotuksen antanu oli Kristi. Minun kans samanikänen oikeen mukava tyttö, jonka kans käytiin vaeltamassa kahdessa eri paikkaa Malibussa. Ensimmäinen oli noin 11 kilometria pitkä ja aikaa paahtavassa helteessä vuorten korkeimmalle kohtaan ja takaisin meni noin kolme ja puoli tuntia. On hienoa, että täälläkin pääsi vain puolen tunnin ajomatkan jälkeen keskelle luontoa. Toinen vaellus oli helppo parin kilometrin kävely pienelle vesiputoukselle, joka oli melko olematon johtuen sateiden puutteesta.

Käytiin Kristin, Samin ja Chrisin kanssa Street Food Cinema - tapahtumassa.Los Angelesin Yliopiston viereinen puisto oli muuntunut valtavaksi piknikalueeksi, jonka etuosassa oli suuri valkokangas. Tapahtumaan sai tuoda omat ruuat ja juomat, mutta kulinaristit pääsivät nauttimaan rekka-autoissa kokatuista herkuista. Tarjolla oli meksiloista, kreikkalaista ja ties mitä muuta. Illan elokuvana oli Rocky Horror Picture Show. Mistään tavallisesta esityksestä ei ollut kyse. Elokuvan aikana yleisön joukossa kiersi RHPS:n teatteriversion näyttelijöitä puketuina esittämikseen hahmoiksi ja katsojat saivat osallistua esimerkiksi yhdessä kohtauksessa tanssimalla mukana.

San Diego oli paikka, josta todella pidin. Toimiva ja halpa julkinen liikenne, järkevästi suunniteltu keskusta, jossa oli helppo navigoida, upea vanha kaupunki ja Balboa Park tekivät paikasta viihtyisän.

San Diegon eläintarhassa jääkarhuki tuntu nauttivan lämmöstä. Tais vaan joku typerä mummo koputella niin lujasti lasiin, että raasu karhu heräs päiväunilta.Tarhaa kierrellessä tuli välillä haikea fiilis, ku meän "iloksi" on laitettu eläimiä karsinoihin. Toisaalta kovasti tuntuivat tuovan puiston puolesta esille erinäisiä projekteja, joilla pyritään säilyttämään uhanalaisia eläimiä niiden luonnollisissa elinympäristössä.

Tää kaveri otti kyllä pelottavan katsekontaktin. En ois halunnu olla häkin toisella puolella.Onneksi nykyään nuo aidat on niin korkeita, ettei ihan helposti pääse hyppään toiselle puolelle.

Balboa Park on yks San Diegon hienoimmista paikoista. Puistossa oli muun muassa Espanjalainen kylä, useita museoita, konserttiaukio, upeita rakennuksia ja lukuisia värikkäitä kukkia sekä kasveja.

San Diegossa Ocean Beachillä.

Anaheimissä sain kokea upeaa vieraanvaraisuutta majoittuessani American Airlinesin entisen työntekijän, Ronnien luona. Pari vuotta aiemmin hän oli alkanut nopealla tahdilla menettämään näkökykyään diabeteksesta johtuen ja pystyi enää havaitsemaan vain esineiden ja ihmisten muodot. Autoin Ronia pienissa arjen askareissa: Vastasin hänelle tulleisiin majoituspyyntöihin couchsurfing.org - sivustolla, kastelin ulkona olevat kukat ja maksoin muutaman laskun netin välityksellä. Joka aamu Ron oli kattanut maittavan aamiaisen ja oli muutenkin maailman ystävällisin ja vieraanvaraisin ihminen. Pohdin ennen Anaheimiin menoa, etta raskinko tuhlata 90 dollaria Disneylandiin. Pohdintaann tuli kuitenkin miellyttävä lopputulos. Ronin luona ennen minua majoittui Virolainen Kadri ja hänen tyttärensä Elisabeth. Molemmat olivat olleet jo kaksi päivää Disney Landissa, kun Elisabeth ilmotti äitillensä, ettei tahdo enää mennä sinne kolmanneksi päivaksi. Kadri tarjos sitten lippunsa mulle ja seuraavana päivänä lähin testaan, jospa ne päästäis puistoon sisään. Nehän päästi. Olin Disneylandissa ilmaiseksi ja olo oli kuin pienella ylikierroksilla käyvällä lapsella.

Ron (mustahattuinen herrasmies) ystävineen ennen upeaa Hollywood Bowlin avajaiskonserttia.

Facebookissa olin saanut Kristila kutsun lähteä hänen ja kavereittensa kanssa Ocean Coveen rannalle. Ranta oli upea (toisaalta ei se muuta voinu ollakkaan ku parkkeerausmaksu oli melkosta riistoa). Sain kokkeilla ekaa kertaa elämässäni surffausta. En vielä päässy seisoon laudan päälle, mutta jospa vaikka Fidzillä ottais sitten tunteja. Sain kokea aaltojen voiman, kun kaaduin ja painuin suoraan pohjaan. En osannut ajatella muuta kuin pään suojaamista. Kun pääsin pintaan huomasin, etta kyynärpää vuosi verta. Ei onneksi tarvinu ees tikata. Kerrassaan hupaisia päiva!

 

Tänään suuntaan Newport Beachille. Fiilistelymusiikkia kaikille O.C. faneille olkaa hyvä!

Uusia kokemuksia Islannissa

Istun tätä kirjottaessa Keflavikin lentokentällä ja ootan, että pääsis jatkaan matkaa Los Angelesiin. Islanti on mahtava maa! Kaikki täällä ylitti odotukset: maisemat, ihmiset, ruoka ja hintataso. En ollu ennen tätä matkaa liftannu, majottunu sohvasurffaamalla, tehny jätikkövaellusta, snorklannu hyisessä vedessä tai maistanu valaan lihaa.

Reykjavik tuntu jo alkuksi oikeen kotosalta ja semmoselta mestalta, missä vois viihtyä pitemmäänki. Huomasin, että yksin matkustaessa ei juuri yksinäisiä hetkiä ole. Porukka alko heti jutteleen ja aina löyty joku, jonka kans pysty lähteen jonnekki, jos seuraa kaipas. Aloin jopa kulinaristiksi ja eksyin makujen maailmaan ku mentiin yhen suomalaisen tytön, emilin, kans syömään kasvistavintolaan.

Jännä yhteensattuma suomalaisista puheenollen tapahtu joku pari viikkoa ennen reissuun lähtöä ku meikän työkaveri Katri Oukulta ilmotti naamakirjassa, että lähtee Reykjavikiin harjotteluun. Reykjavikin Backpackkersseilla tuliki istuttua parina iltana.



Yhtenä aamuna istahin pikkubussiin, jossa oli minun lisäksi yks iso jenkkiperhe mummoa ja pappaa mukaanlukien. Perheen äiti oli kuuluisa biologi ja osas kyllä kertoa mielenkiintosta tietoa myös Islannista. Oltiin siis matkalla snorklaan euraasian ja amerikan laatan repeämiskohtaan. Kaikki sai yllättävän noppeesti tamineet päälle ja hetken päästä sain nauttia kasvoja turruttavasta kirkkaasta vedestä. Samalla porukalla suunnattiin vielä laavavirtauksesta syntyseen luolaan, joka yllättävä kyllä, ei ollu turvaköysin vuorattu, vaan ihan luonollisessa tilassa.

Mahtava kokemus oli myös hieman heikkkuntosella autolla matkustaminen porukassa, jossa meitä oli ympäri maailmaa henkilöitä. Kroatialainen Lana pisti koko homman alulle laittamalla viestiä sohvasurffauksen Reykjavik-yheisöön. Viestissä tuli ilmi, että kyseessä ois roadtrip ja vielä yhelle ois tilaa. Vastasin samantien ja seuraavana päivänä oltiin kiertämässä soveltaen Golden Circleä, eli kaikkia Reykjavikista 200km säteellä olevia ns. pakollisia turistinähtävyyksiä. Geysir oli hieman pettymys, mutta onneksi saatin Adelen, Lanan, Ronjan ja Johnin kans hommasta mielenkiintosempaa ku erään paikallisen neuvojen kautta neuvoja paikalliselta ja mentiin kuumille lähteille kiertoreittiä. Piti olla aika tarkkana, ettei vahingossa astunu puhkeamassa olevan lähteen päälle. Gulfosin vesiputous oli vaikuttava ainaki mulle, ku se oli suurin putous mitä siihen menessä olin nähny. Ajeltiin vielä ympäriinsä kattomassa etelärannikolla pikkukyliä. Eipä tarttenu ainakaan matkustaa tätä kierrosta 40 saksalaisen kanssa hikisessä bussissa

Meikä on aina arvostanu ihmisiä, jotka uskaltaa liftata. Siksi päätinki kokeilla ekaa kertaa liftaamista Islannissa. Kyselin paikallisilta, minne kannattis mennä ja monelta tuli vastaukseksi, etä Akureyriin. Pitkään nukutun aamun jälkeen otin paikallisbussin Reykjavikin keskustan ulkopuolelle ja nostin peukun pystyyn. Yllättävän nopeasti eka auto jo pysähtyki, mutta valitettavasti suunta ei ollu oikea. Tovin tuumailun jälkeen pääsin Islantilaisen vanhan pariskunnan kyyntiin, noin 150km päässä olevaan kylään.

Tuntui, kuin olis ollu keskellä ei mittään, mutta näin jälkeenpäin aateltuna parin tunnin oottelu ei ollu ees paha. Minun luo pysähtyki sitten jopa kaksi autoa. Sain nousta ensimmäiseen, jota ohjasti 19-vuotias Moa ja pelkääjän paikalla oli hänen 11-vuotias puoliksi Italialainen ja puoliksi Islantilainen serkkunsa Daniel. Matka suju mukavasti jatkuvan puheensorinan vuoksi. Meikä oli ihan fiiliksissä ku Moa kerto, etä Game of Thrones on kuvattu osittain Islannissa. Yheksän tuntia siitä, kun nostin peukun ensimmäistä kertaa pystyyn, olin perillä Akureyrissä. Moa ja Daniel vei minut jopa ihan hostellin eteen.

Lähin tallaan sunnuntai-iltana Akureyrin katuja ja voin sanoa, että tässä 17 000 asukkaan kaupungissa ei näkyny ristinsielua kahentoista aikaan yöllä. Sain otettuja muutania hienoja kuvia kauniissa auringonlaskussa ja keskusta tuli tosi noppeesti tutuksi. Majoitun vastikaan valmistuneessa hostellissa, missä yö makso vaan 11e. Islannin hintatason ollessa samaa luokkaa kuin Suomessa, ei tuo hinta ollu mitään. Aamulla kävin vielä kattomassa sataman, syömässä ja lähinki jo suunnistaan takas tienvarteen ja kohti etelää. 4km päästä löyty sopiva spotti päivystää autoja. Liikennettä pohjoisesta etelään ei ollu kovin paljon, mutta sain kolmen vartin oottelun jälkeen kyydin kahelta veljekseltä, joista toinen asu Reykjavikissa. Paluumatkaan ei menny ku 5 tuntia ja säästy huomasti rahaa verrattuna bussimatkaan. Islannissa on kautta aikojen kuollut vain kaksi ruottalaista joskus 70-luvulla, joten luulen, että on todennäkösempää voittaa kaks kertaa ässäarvasta putkeen ku joutua jonku hullun kyytiin liftaamalla.

Kannatti olla Katrin +1 ku päästiin tosi sopusaan hintaan tekemään jäätikkövaellus ja kattomaan seljanfossin vesiputousta. Vaelluskengät sai rautaa pohjaan, otin jäähakun kateen ja lähettiin pienellä ryhmällä tekemään melko helppo, mutta mielenkiintonen muutaman kilometrin haikki. Toisinaan vesi virtasi putouksena jään läpi muodostaen noin 1,5m leveitä syviä onkaloita ja toisissa paikoissa piti olla varovainen railojen kans. Jääkipeilyä päästiin myös kokkeileen: oli sen verran huisia hommaa, että vois vaikka Koronuoman seiniä käydä kiipeilemässä tulevana talvena. Illasta ku päästiin takas, käytiin vielä syömässä kahestaan Islantilaisessa ravintolassa, heitin ranttuuden nurkkaan ja tilasin valasta medium raakana, kuten tapoihin kuulemma kuuluu. Valas oli uskomattonan makusta. Liha ei maistunut missään nimessä kalalta vaan pikemmin poron ja naudan sekoitukselta. Suosittelen kaikille, jotka lihhaa syö ja menee joskus Islantiin.

Pari viimeistä yötä vietin sohvalla surffaten Astvaldurin ja Ingan kämpillä. Istuttiin yhessä iltaa heidän ja Astvaldurin tyttökaverin kans. Musiikki oli aiheena ainakin puolissa kaikista keskusteluissa. Maistoin myös Ingan opastuksella hieman pirtelöä muistuttavaa jäätelöä, jota miellellä haluais Suomessaki. Illalla vierailtiin Aussin ja Ingan kans myös läheisessä uimahallissa, jossa oli kuulemma yks Islanin kuuluisimmista näyttelijättäristä pulikoimassa. En kyllä henkilökohtasesti tunnistanu. Kiitokseksi molempien vieraanvaraisuudesta tekasin makaroonilaatikon. Yllättävää, ettei Islannissa tehä kyseistä herkkus. Jäi kyllä tosi hyvät fiilikset ensimmäisestä kerrasta, ku kokeilin ite majottumista sohvasurffauksen kautta.

Viimisenä päivänä käytiin vielä Blue Lagoonilla Katrin ja Lauran kans. Erittäin kaunis paikka, joka oli kuitenki täynnä ku turusen pyssy ja 35 euron sisäänpääsymaksu oli tosi suolanen. Kaikenkaikkiaan vois sanoa, että hieno maa ja hienot ihmiset!

posted from Bloggeroid

Kuvia Islannista osa 1.

Noniin, reissussa oltu vajaa viikko. Aluksi meinas olla suunpielet alaspäin, mutta jo tokana päivänä reissaaminen alko maittaan. En oo vielä saanu siirrettyä järkkärin kuvia koneelle, mutta tässäpä muutama kuva puhelimella otettuna + pari muuta, jotka yks jenkkiperhe otti.

Näkymä Reykjavikin katedraalin huipulta.



Snorklaajat hyisen reissun jälkeen.



Pittäähän se minustaki olla kuvaa, ettei kukaan voi sanoa "pics or it didn't happen".



Vedenalaista kuvaa... Vesi oli +2 asteista, mutta onneksi kuivapuku pietti melko lämpimänä.



Kuin kuun pinta.



Auringonlasku Akureyrissä



Vuoria matkan varrelta.

posted from Bloggeroid

Pakkaamisen riemua

Pakkaamista ei sovi jättää viimeiseen päivään. Olin jo hiljalleen laittanu rinkkaan epämääresti kaikkea reissulla tarvittavaa tavaraa ja nyt illan kuluksi päätin tyhjentää koko rinkan, valkata rääsyt ja jotenki järkevästi laittaa tavarat takasin, painavimmat alimmaiseksi ja kevyet yläosaan. Huomasin ettiä myös matkavaakutuskortin ja passin, joten nyt alkaapi olemaan kaikki tarvittava messissä.

Vaikeaksi minun reissua ajatellen pakkaamiseen ja varustelun teki se, että olosuhteet muuttuu huomattavasti. Kahden kuukauden aikana saan kokea sekä talven, että trooppisen kesän.

Mukaan tulevaa varustusta ylhäältä lukien: makuupussi, riippumatto, retkipyyhe, moskiittoverkko, vesitiivis 13L pussi elektroniikalle, irtoremmejä, silkkilakana/makuupussi, pistokeadapteri, petz - tikkina 2 otsavalaisin,  iskun kestävä pieni taskulamppu, irtonarua, marttiinin taittoveitsi, monitoimityökalu, rahavyö, urheiluteippiä ja jesaria.

Matkailijan ensiapupakkaus (sisältää mm. laastareita, siteitä, kolmioliinan, pinsetit, suojakäsineet, elvytyssuojan, haavapyyhkeitä, palovammageeliä ja rakkolaastareita) sekä lääkkeitä (ibumaxia, kyypakkaus, ripulilääkettä, heinixiä, desifiointiainetta ym.) Kannattaa toki muistaa, että monia lääkkeitä saa reissun päältä paljon halvemmalla kuin Suomesta, mutta pääsäryn tai muun yllättäessä läheiseen apteekkiin saattakin olla pitkä matka.

Ajattelin selviytyä matkasta kolmella paria kenkiä: skeittikengät juhlatilaisuuksiin, vaelluskengät rankemmille poluille ja five fingers - kengät rannoille ja kevyemmille osuuksille.

Vaatteita tulee yleensä otettua reissulle ku reissulle aivan liikaa. Saa nähä syksyllä miten tällä kertaa käy. Mukana menossa vedenpitävä kuoritakki, parit merinovillasukat, pitkät kalsarit, boksereita, farkut, puuvillahousut,  pitkät shortsit, uimashortsit, putkihuivi ja pipo. Kuvassa olevien lisäksi pakkaan myös t-paitoja (4kpl), pitkähihasen puuvillapaidan, ruutupaidan, hanskat ja sukkia.

Päiväreppuun tulee sitten pakattua keskiviikkoaamuna tabletti-tietokone, järkkäri- ja pokkarikamerat, laturit, puhelin, mp3-soitin, pari kirjaa ja ihka oikeasta paperista tehty muistivihko. Luonnollisesti otan mukaan myös hygieeniavarusteet, koska en kuitenkaan halua, että hampaat tippuis pois ja haisisin puliukolta.

Nopiasti kyhättyä, mutta 16x nopeudella toteutettua liikkuvaa kuvaa pakkaamisesta olkaa hyvä!