torstai 11. lokakuuta 2012

Isänä oleminen

Isänä oleminen on ihanaa! Aikaa menee kaikkeen muuhun niin jääny kaikki turha pois, kuten dataaminen ja pelaaminen. Nyt on menossa blogin kanssa tämmönen syystauko.

Joel Onni Samuel


torstai 9. elokuuta 2012

Rovaniemen tunnelmia

Oon nyt ollu puoltoista kuukautta kotikaupungissa reissun jälkeen. Paljon on muuttunut, mutta en ole ollut koskaan näin onnellinen. Tätä kirjoittaessa vieressäni tuhisee vajaa viisikiloinen maailman ihanin poika, joka saa nimen lauantaina. En muista, milloin olisin nauranut ja hymyillyt yhtä paljon kuin viime viikkoina. Wuhuu, saatiin muuten Jennan ja pojan kanssa asunto kohta valmistuvasta kerrostalosta ja kuun lopussa päästään muuttaan!


Ainakin ensi kesään ast blogin nimeksi vois vaihtaa "Janne Goes Around Lapland". Käytiin viime lauantaina parin kaverin, Timon ja Antin kans Levillä alamäkifillaroimassa. Selvittiin päivän urakasta muutamalla säikähyksellä sekä pienellä niskakivulla.



Mökillekki ennätettiin koko perheen voimin ja siellä Pepeki sai olla elementissään ku ei tarttenu missään hihnassa kulkea vaan täysin vapaana. Melko hyvin suostu kaveri poseeraamaan.


Sera on ollu kyllä aina melkonen linssilude. Vaikka välillä tuntuu, että ei oo enää askel ihan niin ripeä ku nuorempana niin silti nää jakso Pepen kans touhututa.



Kännykällä piti nappasta kuva ku en oo ennen pysähtyny kattomaan Rovaniemeä tältä rannalta.


Jenna opetti Pepen uimaan. Kovasti tykkäs, vaikka joku vois todeta tuota "veteen siitä" metodia pakottamiseksi.


Toivottavasti kesää on vielä jäljellä, vaikka Lapin Kansassa mainittiin viime yönä olleen jo joissakin paikoin Lappia elohopea  pakkasen puolella.



torstai 19. heinäkuuta 2012

Isoa nisäkästä ja pikaruokaa


Istuin pöytään pienoiseen Katrin kanssa ollessani Islannissa. Tutkin ruokalistaa ja bongasin tarjolla olevan valasta. Suhtauduin hieman epäuskoisesti hintaan, vain 2200kr eli noin 13 euroa ateria. Päätin olla rohkea kurnivasta nälästä huolimatta. Valas tarjoiltiin medium raakana, mikä myös sai minut ensin vieroksumaan tätä uutta tuttavuutta. Tarjoilija vakuutteli kuitenkin lihan olevan juuri sellaista kuin pitää joten leikkasin ensimmäisen palan irti. Taivaallista! Maku ja koostumus muistuttivat enemmän riistaa kuin kalaa, koska onhan kyseessä nisäkäs. Ohesse tarjoiltu uuniperuna ja kermainen pippurikastike kruunasivat tämän minulle ruokamaailman ensirakkauden.


Atlantin ympäröimä saari tarjosi myös makeita kokemuksia. Parhaimpana näistä eräänlainen jogurttijäätelö, johon käytettiin tuoreita mansikoita, erilaisia suklaita ja lakritsaa. Tehoisekoittimessa niistä muodostui pehmeä ja kylmä herkku. Reissun paras jälkkäri ja tuntu, että kuppi oli pohjaton.



Kokenut Jenkkilän matkaaja kaverini Timo suositteli menemään heti Los Angelesiin saavuttuani paikalliseen hampurilaismestaan nimeltä In And Out - Burger. Täytyy myöntää, että odotin yhden yön yli ennen kuin päätin hankkia ähkytilan. Sain eräältä paikalliselta suosituksen tilata ranskalaiset eläintyyliin (animal style fries). Vastaavanlaiset, muttei lähesään yhtä hyvää saa monelta suomalaiselta nakkikioskilta tilatessa sapuskan kaikilla mausteilla. Itse purilainenki tuotti suurempaa nautintoa kuin mikään muu aikaisempi pikaruokalasta tilaamaani hampurilainen. Yllätyin myös paikan erittäin hyvästä asiakaspalvelusta. Ilmeisesti sillä on posiitivista vaikutusta, että yritys on perheomisteinen.


San Diegossa oli pakko päästä kokeilemaan meksikolaista ruokaa. Lisalta lautaselleni valikoitui Burrittoja kanatäytteellä riisin ja vihannesten kera. Kana oli upeasti maustettu ja täytyy myöntää, ettei olla koskaan saatu kavereitten kanssa tortillailloissa aikaiseksi yhtä maistuvia tuotoksia. Ainoa miinus oli noin 15 dollarin korkea hinta.


Suunnattiin vaelluksen jälkeen kahen kaverin kanssa Italiaiseen pizzeriaan Santa Anassa. Pohja oli paksu ku kengän pohja talvella. Täytteenä oli lihapullia, tomaattia ja jotain ihmeen vihreää pupunruokaa. Nälkä lähti, mutta nautinto ei ollut suuren suuri. Suomessa saa melkein paikaista kuin paikasta parempaa pizzaa.


Hard Rock Cafe kuuluu minulla niihin pakollisiin turistikohteisiin aina siellä, missä kyseinen putiikki löytyy. Mukaan on yleensä lähtenyt t-paita ja olen ottanut jonkun listalla olevista hampurilaisaterioista. Hollywoodin erikoisuutena oli kaiken normaalin täytteeni lisäksi pekoni ja talon kastike. Annos oli ihan kiva, mutta ei mikään maailmaa mullistava.


Ylläolevien lisäksi söin kyllä muutakin, mutta noista nyt muistin kuvat ottaa ja oletin myös näiden ruokien olevan jotain mainitsemisen arvoista. Paras elämys koko reissun ajalta oli ehdottomasti valas uuniperunan kera. Huomiona vielä, että Islannissa valaanpyynti ei ole laitonta ja uhanalaiset valaslajit eivät päädy käsittääkseni paikallisten ravintoloiden ruokalistalle.

Seuraavassa blogimerkinnissä luvassa kenties suuri vauvanruokavertailu ;D

torstai 12. heinäkuuta 2012

Los Angeles - Rovaniemi

Newport Beach





Crystal Cove




Hollywood









Ps. Olen nyt takaisin Rovaniemellä! =) Pysykää kuulolla, blogin luonne tulee muuttumaan, ainakin toviksi!

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Kalifornian aurinkoa

Islannin jälkeen Kalifornian +25 on tuntunut suorastaan tropiikilta. Yllättävän paljon on kymmenessä päivässä kerenny tehä. Meikän majottaja tuli ystävällisesti hakemaan Los Angelesin lentokentältä ja ensimmäiset yöt meniki Santa Monicassa. Tehtiin upea vaellus Malibun kukkuloilla ja voin sanoa, että vettä ois saanu olla vielä toinenki litra. Alempana kuvia epälineaarisessa järjestyksessä Los Anglesista, Santa Monicasta, Venice Beachiltä, San Diegosta, Anaheimistä ja Crystal Covelta.

Pelasin silloin aikoinaan nuoruudessani Tony Hawk Pro Skater - pelejä pleikkarilla ja sillon tuli jo semmonen fiilis, että Venice Beachille on pakko päästä skeittaan. En skeitannu nyt kymmenen vuotta myöhemmin, mutta kovasti kattelin ku lähes ammattilaiset rullaili menemään. Venice Beach oli kuitenkin hyvin hämmentäva paikka. Hippejä, pummeja,"lääke"kannabista kaupustelevia tohtoreita, taiteilijoita, skeittaajia ja rikkaiden ihmisten asuntoja.






 Santa Monica Pier huokui upeaa tunnelmaa. Paljon ihmisia, katusoittajia, jotka oikeasti osasivat musisoida ja upeat näkymät Santa Monica Beacille sekä Venice Beachille.



Ensimmäinen sohvasurffauksen kautta mulle majotuksen antanu oli Kristi. Minun kans samanikänen oikeen mukava tyttö, jonka kans käytiin vaeltamassa kahdessa eri paikkaa Malibussa. Ensimmäinen oli noin 11 kilometria pitkä ja aikaa paahtavassa helteessä vuorten korkeimmalle kohtaan ja takaisin meni noin kolme ja puoli tuntia. On hienoa, että täälläkin pääsi vain puolen tunnin ajomatkan jälkeen keskelle luontoa. Toinen vaellus oli helppo parin kilometrin kävely pienelle vesiputoukselle, joka oli melko olematon johtuen sateiden puutteesta.


Käytiin Kristin, Samin ja Chrisin kanssa Street Food Cinema - tapahtumassa.Los Angelesin Yliopiston viereinen puisto oli muuntunut valtavaksi piknikalueeksi, jonka etuosassa oli suuri valkokangas. Tapahtumaan sai tuoda omat ruuat ja juomat, mutta kulinaristit pääsivät nauttimaan rekka-autoissa kokatuista herkuista. Tarjolla oli meksiloista, kreikkalaista ja ties mitä muuta. Illan elokuvana oli Rocky Horror Picture Show. Mistään tavallisesta esityksestä ei ollut kyse. Elokuvan aikana yleisön joukossa kiersi RHPS:n teatteriversion näyttelijöitä puketuina esittämikseen hahmoiksi ja katsojat saivat osallistua esimerkiksi yhdessä kohtauksessa tanssimalla mukana.


San Diego oli paikka, josta todella pidin. Toimiva ja halpa julkinen liikenne, järkevästi suunniteltu keskusta, jossa oli helppo navigoida, upea vanha kaupunki ja Balboa Park tekivät paikasta viihtyisän.

San Diegon eläintarhassa jääkarhuki tuntu nauttivan lämmöstä. Tais vaan joku typerä mummo koputella niin lujasti lasiin, että raasu karhu heräs päiväunilta.Tarhaa kierrellessä tuli välillä haikea fiilis, ku meän "iloksi" on laitettu eläimiä karsinoihin. Toisaalta kovasti tuntuivat tuovan puiston puolesta esille erinäisiä projekteja, joilla pyritään säilyttämään uhanalaisia eläimiä niiden luonnollisissa elinympäristössä.


Tää kaveri otti kyllä pelottavan katsekontaktin. En ois halunnu olla häkin toisella puolella.Onneksi nykyään nuo aidat on niin korkeita, ettei ihan helposti pääse hyppään toiselle puolelle.




Balboa Park on yks San Diegon hienoimmista paikoista. Puistossa oli muun muassa Espanjalainen kylä, useita museoita, konserttiaukio, upeita rakennuksia ja lukuisia värikkäitä kukkia sekä kasveja.





San Diegossa Ocean Beachillä.




Anaheimissä sain kokea upeaa vieraanvaraisuutta majoittuessani American Airlinesin entisen työntekijän, Ronnien luona. Pari vuotta aiemmin hän oli alkanut nopealla tahdilla menettämään näkökykyään diabeteksesta johtuen ja pystyi enää havaitsemaan vain esineiden ja ihmisten muodot. Autoin Ronia pienissa arjen askareissa: Vastasin hänelle tulleisiin majoituspyyntöihin couchsurfing.org - sivustolla, kastelin ulkona olevat kukat ja maksoin muutaman laskun netin välityksellä. Joka aamu Ron oli kattanut maittavan aamiaisen ja oli muutenkin maailman ystävällisin ja vieraanvaraisin ihminen. Pohdin ennen Anaheimiin menoa, etta raskinko tuhlata 90 dollaria Disneylandiin. Pohdintaann tuli kuitenkin miellyttävä lopputulos. Ronin luona ennen minua majoittui Virolainen Kadri ja hänen tyttärensä Elisabeth. Molemmat olivat olleet jo kaksi päivää Disney Landissa, kun Elisabeth ilmotti äitillensä, ettei tahdo enää mennä sinne kolmanneksi päivaksi. Kadri tarjos sitten lippunsa mulle ja seuraavana päivänä lähin testaan, jospa ne päästäis puistoon sisään. Nehän päästi. Olin Disneylandissa ilmaiseksi ja olo oli kuin pienella ylikierroksilla käyvällä lapsella.






Ron (mustahattuinen herrasmies) ystävineen ennen upeaa Hollywood Bowlin avajaiskonserttia.


Facebookissa olin saanut Kristila kutsun lähteä hänen ja kavereittensa kanssa Ocean Coveen rannalle. Ranta oli upea (toisaalta ei se muuta voinu ollakkaan ku parkkeerausmaksu oli melkosta riistoa). Sain kokkeilla ekaa kertaa elämässäni surffausta. En vielä päässy seisoon laudan päälle, mutta jospa vaikka Fidzillä ottais sitten tunteja. Sain kokea aaltojen voiman, kun kaaduin ja painuin suoraan pohjaan. En osannut ajatella muuta kuin pään suojaamista. Kun pääsin pintaan huomasin, etta kyynärpää vuosi verta. Ei onneksi tarvinu ees tikata. Kerrassaan hupaisia päiva!




Tänään suuntaan Newport Beachille. Fiilistelymusiikkia kaikille O.C. faneille olkaa hyvä!